tiistai, 6. marraskuu 2007

Marraskuista väsymystä

Nyt täytyy sanoa, että on melkoinen väsymys ja puhkinainen olo. Sain juuri raahattua ja laitettua paikoilleen jenkkisängyn, joka on siis parisängyn kokoa. Puhtaat petivaatteetkin sinne laitoin ja muuta mukavaa näpertelin tuossa innolla. Nyt päätä särkee ja olo on laiska.

Työt jatkuivat minulla siis aina sinne 19.11 saakka. Siitä edespäin ei ole vielä tietoa. Tuona päivänä varmaankin saan tietää jatkuuko vielä. Vaikka onkin ollut väsynyt iltaisin ja yhdistelmä työ + koulu (samana päivänä) onkin ollut ylivoimaisen raskas yhdistelmä, niin täytyy sanoa että mukavaa on kun on töitä. Etenkin nyt kun asiat lähtevät pikkuhiljaa rullaamaan siellä. Sekin mukavuus on, että sain vihdoin ja viimein ostettua itselleni parisängyn. IHANAA! Ei tarvitse enää meidän kaikkien kärvistellä siinä pienessä 120-sängyssä. Nyt mahtuu Kari + kissat hyvin viekkuun.

Muutakin kivaa on tullut osteltua, varsinkin Karille. Kivaahan se on hemmotella toista, kun siihen kerrankin on taas varaa. Sen verran kauan piti kärvistellä taas työttömänä, että nyt nautin kun on edes hetken aikaa kunnon palkallista työtä. Raha on tehty käytettäväksi. Kun ei sitä mukaankaan saa, kun kuolee. Turhaa sitä jättää maleksimaan ties minne, kun kuka tietää onko täällä enää hetken päästä. Nauttia pitää siis elämästä.

Nyt on sitten lintsausviikko menossa koulusta. Tänään piti varrota tuota sänkyä, niin en voinut mennä. Huomenna on ihan pakko pitää siivousiltamat, kun vanhemmat ovat tulossa torstaina pohjoisesta saakka tänne kylään. Ei niitä viitsi kaiken tomun ja kissankarvan keskelle asuttaa. Siltikään, vaikka äiti sanoi puhelimessa että hän voi tullessa imuroida. Just joo. Ihan  kuin muka antaisin. :) Siispä lintsaan ja siivoan huomenna. Minusta se on ihan pätevä ja hyvä syy olla menemättä kouluun. Niin ja torstaina sitten porukat tulee, joten en minä silloin viitsi koulussa iltaa kuluttaa. Vieläpä jollain enkun tunnilla. Enköhän minä sitä ihan kohtalaisesti osaa, kun Tanskassakin aikoinaan pärjäsin.

Nyt voisi mennä huuhtomaan tuonne suihkun puolelle kaiken lian ja pölyn, mikä tuosta sänkyepisodista seurasi. Pyykkikonekin kuulostaa jo sammuneen, joten täytyy pyykit laittaa kuivumaan. Tässä tämmöisiä pikaisia kuulumisia täältä etelän perukoilta. Jossa näin marraskuussakin on yhä vaan sateista ja pimeää, vailla lumen häivää. Hetken se lumi malttoi pysyä, sitten se taas katosi. Tylsää.

maanantai, 22. lokakuu 2007

Töitä!

Kuten otsikosta voi päätellä, minä sain pätkän töitä. Kyseessä on viransijaisuus näin alkajaisiksi puolitoista viikkoa, mutta jatkokin on mahdollinen, jos tuurattavani henkilön virkavapaa jatkuu. Kuulostaa niin kauhean hienolle tuo viransijaisuus-sana. :] Minä hommailen osastosihteerinä koulussa, ja lähinnä kyseessä on asiakirjojen sähköiseen ohjelmaan vienti ja niiden jakelu eteenpäin. Homma on oikeasti mielenkiintoista ja mielekästä, mutta kyllähän se vähän jännittää ihan itsenäisesti alkaa hommia paiskimaan. Aiemmin kun olin samassa paikkaa harjoittelussa tehden samoja töitä.

Sinällään hassua, että asiat menevät aina niin kuin ne näyttävät menevän. Eli Murphyn lain mukaan. Tietysti minä olin jo sopinut työelämävalmennuksesta kaupassa hyllyttäjänä ja ehdin olla yhden päivän siellä, kun minulle soitettiin ja kysyttiin pääsisinkö töihin. Ja minä tyttöhän lähdin. Kyllä puolitoista viikkoa palkkaa on aina parempi kuin paiskia hommia ns. 8 € päiväpalkalla! Plus se lisä, että työpaikka sijaitsee lähellä asuntoani, niin ei tarvitse herätä ennen sian pieremää, jotta ehtisi bussilla töihin.

Tällaisia kuulumisia tänne pikaiseltaan. Kuten arvaattekin, kaikenlaista säätöä on näissä työasioissa ollut tämän kuun alusta saakka, joten ei ihme etten ole ehtinyt / jaksanut päivittää blogia. Koitan aktivoitua heti, kunhan saan nämä asiat paremmin rullaamaan töissä.

perjantai, 12. lokakuu 2007

Valkea maa

No olipas veikeää herätä, kun ulos katsoessaan huomasi, että maa on valkeana. Tuli mielettömän jouluisa fiilis. Ilmassa onkin pari päivää ollut sellainen kylmyys ja lumentuloa enteilevä "haju". Odotan kyllä innolla päästä jo tuonne pihalle. Tosin hieman pelottaa lähteä joukkoliikenteellä tuonne liikenteeseen, kun yllätys yllätys taaskaan ihmiset eivät sitten varautuneet lumen tuloon vaikka siitä koko pitkä viikko on toitotettu. Tyhmät.

Aikaa on vierähtänyt aika kivasti viime kirjoittelusta. Mutta ei se niin vakavaa ole, kun ei minulla tätä ole tarkoituskaan päivitellä joka päivä. Ihan fiilisten ja tuntemusten pohjalta mennään. Koulu on päässyt paremmin jo käyntiin. Olemme aika kivasti jo ryhmäytyneet ja on ollut ilo huomata, että on mukavaa mennä kouluun kun tietää että siellä on niin hauska sakki odottamassa. Ainakaan vielä aineet eivät ole hirveästi kammottaneet. Ainoa mitä odotan kauhulla on ruotsi. Minä kun en sitä osaa pätkääkään.

Päätin sitten lähteä työelämävalmennukseen. Soitin ja sain paikan keskustassa olevasta Valintatalosta, jonne olisi tarkoitus mennä ensi keskiviikkona (17.päivä) klo: 8.00. Siitä alkaisi semmoinen kuuden tunnin rupeama hyllyttämistä. :] Ihan mielelläni menen kyllä, jotta näkee tosissaan millaista se työ on ja että haluanko minä työllistyä kauppaan. Helpompaa se näin on, kuin suoraan työsuhteeseen. Sillä jos töistä irtisanoutuu, on karenssi edessä ja se ei ole kivaa.

Tänään olisi tarkoitus lähteä taas Nokiailemaan. Ensi viikoksi minä ja Kari tulemme sitten tänne viettämään syyslomaa. Tosin se nyt minulta jää hieman lyhyeksi, mutta pääasia on, että Kari on täällä. Ei muulla niin väliä. Syyslomalla pitäisi suorittaa täällä kämpässä suursiivous ja siivota samalla tuo parvekekin, kun ensi kuussa ne ajatteli tulla sen lasittamaan. \o/ JEEE! Saavat kissatkin ihan oman huoneen, missä väliin hengailla ja katsella ulos.

Ei tämän kummempia kuulumisia tällä kertaa. Opiskelu on vienyt imuun. Tällä viikolla oli kolmena iltana tunnit ja muutenkin ollut häslinki-viikko, joten ei ihme että hiljaista on ollut. Adios seuraavaan kertaan!

maanantai, 24. syyskuu 2007

Alakuloista mielialaa

Rakas lähti taas toiseen kotiinsa muutamaksi päiväksi. Se saa mielialan kyllä aina alakuloiseksi, vaikka kuinka yrittäisi olla hyvällä mielellä ja ajatella, että pian nähdään taas. Kyllä sen muutoksen huomaa kissoissakin. Kyllä niilläkin menee aina se päivä pari palautumiseen. Vähän kuten itsellä.

Olo on muutenkin aika plääh. Eilen oli sellainen teen kuolemaa-päivä, kun lauantaina juhlittiin tupareita ja tuli tietysti juotua enemmän kuin olisi pitänyt. Juhlintakaan ei sujunut kitkatta, kun hatarien muistikuvien mukaan riitauduin (tietysti minä) kenenkäs muun kuin talon isännän kanssa. ._. Lisättynä siihen, että sunnuntaina oli ihan kauhea krapula, niin kyllä tuokin asia mieltä painoi ja painaa hieman vielä yhä. On vain niin pelottavaa, kun nykyisellään tuntuu, ettei itseä voi hallita millään tapaa, kun on liian humalassa. Sitä on kuin ihan eri ihminen. Senpä vuoksi ei kannatakaan olla liiemmin humalassa, tai ainakaan sellaisella mittakaavalla kuin olin lauantaina (eli kirkkaat viinakset BIG no no). Täytynee koittaa sellainen lupaus pitää itselle ja läheisille. Tosin eihän tällaiset riitelyt sun muut mitään ensimmäisiä ja tuskin viimeisiäkään tule olemaan, aina sitä rapatessa roiskuu jollakulla, mutta olisi se kivempaa kun ei itse olisi osallinen.

Päivä on jotenkin nyt sellainen, ettei oikein mitään osaa tehdä, tai aloittaa edes. Pyykkiä pitäisi pestä, muttei jaksa eväänsä liikuttaa. Maha on yhä hieman kipeä ja sekaisin, johtuen luultavasti eilispäivän kuolemakoomalta, joten mitään ei huvita edes syödä. Ehkä tämä päivä on parasta viettää ihan vain sängynpohjalla katsellen telkkaria. Eiköhän se mieliala kohoa jo huomenna hieman ja jos minä jo silloin olisin edes vähän anteeksiantavaisempi itselleni. Suotta minä itseä piiskaan loputtomasti lauantaista. Tapahtunut mikä tapahtunut, eikös?

keskiviikko, 19. syyskuu 2007

Zoo Tycoon

Vai että kuulumisia kaivataan. :] No enhän minä ole ehtinyt blogia päivittään, kun olen niin hirmuusti pelannut tietsikallani Zoo Tycoonia. Siltä varalta, ettei peli ole tuttu tätä lukevalle silmäparille, niin ideana siinä pelissä on rakentaa oma tuottoisa eläintarha. Ei siis riitä, että tekee häkin ja laittaa eläimiä sinne, vaan ne pitää myös saada tyytyväisiksi. Sillä ylläri pylläri: tyytyväinen eläin = tyytyväinen asiakas zoossa! Eli tuottoa ei tule, jos ei ihmiset tykkää. Niin ja tietysti ne ihmiset täytyy myös muuten saada viihtymään mm. rakentamalla niille ravintoloita, jäätelökioskeja, vessoja, puistoja, penkkejä istua jne jne. Lista on loputon. Eli siis ei ihmekään, että aikaa on kulunut. Tosin on se kannattanutkin. Olen sataatuhatta vailla miljoonan rikki menemistä! \o/

No mutta on sitä muutakin touhuiltu. Olen reissanut Nokialla ja viime viikonlopun rakkaani oli täällä. Tänä viikonloppuna olisikin poikiksen veljen ja hänen tyttöystävänsä tuparit, joten täytyisi kai koittaa harjoittaa sitä juomista jälleen. Viime kerrasta onkin aikaa, joten hieman takaraivossa jännittää, että millainen kanjoni tulee olemaan sunnuntaina. ._.

Koulu on lähtenyt rullaamaan ihan kivasti. Tosin eihän tuota hirveitä ehdi viikossa olemaankaan, kuin pari iltaa vain täytyy lusia. Aineet ovat vielä markkinointia lukuun ottamatta olleet tuttuja ja turvallisia, joten vielä ei oikein sellaiseen kunnon opiskelurytmiin olla päästy. Tai no ainakaan minä en ole. Mutta kyllä se tästä lähtee.

Tuli muuten noista tv-ohjelmista mieleen (telkku kun hälisee nyt tuolla taustalla), että enpäs sitten niin innostunutkaan tämän vuoden bb:stä, kuin olisin luullut. Ei oikein sellaista suosikkia ole tullut niistä ja tuntuu, että kaikki tyypit siellä ovat tosi värittömiä. Jokainen vain yrittää olla parhaimmillaan, jottei vain tulisi pudotetuksi. Huonoa teeveetä semmonen on. Sen sijaan olen nauttinut, kun suosikkisarjani Greyn anatomia on jatkunut uusin jaksoin. Minä sitten tykkään siitä hassusta sairaalasarjasta. Housekin on hyvä, mutta kun on jo nähnyt nuo jaksot mitä siellä tulee, niin ei se enää oikein laita istumaan sohvan nurkkaan iltaisin. Sitä hassun tyhmää helvetin keittiö-sarjaa olen myös tullut seuranneeksi. Vaikka tiedänkin jo voittajan.. Mut mut pitihän se käydä katsoon.

No mutta joka tapauksessa siinä hieman kuulumisia taas vaihteeksi. Hyvä vaan, kun joku tsemppaa. Kiittis Eikku! Ja lopuksi tähän voisin liittää yhden kivan kuvan, jonka humoristinen poikikseni minulle tässä taannoin sendi. Toivottavasti muuten osaan sen liittää.. katsotaas:

Niin ja kuvassa on se ikuisuuskysymys; Kumpi tuli ensin, muna vai kana? (no hemmetti, täytys muuttaa toi kuvan tiedosto, mutta arvatkaas jaksanko. Koklataas vanhaan malliin.. ja onnistu. Noin!)

Munavaikana.gif

Tähän on hyvä lopettaa tältä erää. :]